ORTODOKSISESTA MAAILMASTA

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos VANHUKSEN JA KUULIAISUUSVELJEN VÄLINEN SUHDE Osa 2 Olettakaamme, että olen ohjaajavanhus. Asun erämaassa ja minulla on hengellinen lapsi, mutta tämä lapsi, vaikka hän kuinka imisi itseensä minulta vaikutteita, vaikka hän kuinka palj on rakastaisi minua, vaikka hänellä olisi kuinka hyvä  suhde kanssani,  ja vaikka hän mestautta isi itsensä Kristuksen puolesta, hän on kadotettu sielu, jos hänellä ei ole sisässään Pyhää Henkeä.  Miten Jumalan kanssa yhdistyminen olisi mahdollista ilman Pyhää Henkeä?  Pyhä Henki on kaikkialla, mutta se ei yhdistä kaikkea.  Se yhdistää kanssaan vain ne, jotka  vapaasta tahdostaan  ja tietoisesti  vaalivat sitä  ja elävöittävät sen sisässään intensiivisen hengellisen työskentelyn kautta.  Pyhän Hengen voi huomaamattaan sammuttaa sisimmästään – apostolikin sanoo: ”älkää sammuttako Henkeä” (1. Tess.  5:19 ) –  vaikka kuvittelisikin elävänsä Hengen täyteydessä.  Sen takia luostarielämä ja isän j

Athosvuoren Simonopetran luostarin igumeni Emilianos Vanhuksen ja kuuliaisuusveljen välinen suhde OSA 1 Luostarin selviytyminen perustuu pääasiassa kuuliaisuusveljen ja vanhuksen väliseen oikeanlaiseen suhteeseen.  Monesti olemme iloisia veljestömme perhemäisestä luonteesta, rakkaudestamme, vapaudestamme, Jumalastamme, jumalanpalveluselämästämme, mutta jotkut yksinkertaiset hengellisen elämän piirteet, jotka kätkevät sisäänsä sen koko rikkauden, jäävät meiltä huomiotta. Ensimmäinen asia joka tarvitaan on vanhuksen ajattelutavan tunteminen. Se vaatii kuuliaisuusveljen syventymistä asiaan ja  täydellistä oman tahdon hylkäämistä.  Kuuliaisuusveljen on otettava vanhuksen ajattelutapa omakseen ja pitää sitä sielussaa n kuin kallisarvoista perintöä, ja jos tarve vaatii,  välittää sen eteenpäin.  Ilman tätä ajattelutapaa ei perheessä ole mitään voimaa tai kasvun siementä. Jokaisen vanhuksen ajattelutapa on erilainen. Se on yhtäältä hänen kilvoituksensa hedelmä, toisaalta

ANOMUSKANONI PYHÄLLE SUURMARTTYYRI GEORGIOS VOITTAJALLE sairaan puolesta Athosvuoren pyhittäjä Ksenofonin luostarin runo Suom. munkki Damaskinos Ksenofontoslainen Pappi:           Kiitetty olkoon Jumalamme, alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Kuoro:          Aamen. Lukija:          Psalmi 143 Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle! Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy. Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi